Yritysesine, jonka olinpaikasta ei ole tietoa

Viime viikolla kysyin erään remonttifirman toimitusjohtajalta, mihin he toimittavat käytöstä poistetut, vanhat heijastintakit. Oletin, että alamme puhua ammattivaatteiden turvallisesta tuhoamisesta. Mutta ei, toimitusjohtaja totesi mutkattomasti, että kukin saa tehdä niillä mitä haluaa. Ja että valtaosa varmaan vie ne mökille remonttihommiin.

Kesän tullessa noita ammattivaatteita vilisee kylän raiteilla, kun harrastusmaalari hakee pensseleitä ja muita tykötarpeita. Olenpa itsekin tehnyt joskus samoin. Riskiksi asia muuttuu siinä vaiheessa, kun et enää tiedä, missä talosi logolliset vaatteet – ne ikäloputkin – bunkkaavat. Tilanne muuttuu entistä kiinnostavammaksi silloin, kun yrityksen ilme, nimi tai omistajat ovat muuttuneet. Tai yritystä ei enää lainkaan ole.

Tunnistettavia yritysvaatteita tulee kohdella samalla sensitiivisyydellä kuin esimerkiksi vanhoja mainoskampanja-materiaaleja. Olisi aika kauheaa törmätä oman firman kampanjaluonnoksiin vaikkapa somessa, kun tavara on joutunut vääriin käsiin. Oma lukunsa ovat prototyypit. Tuotekehityksessä erilaista dokumentaatiota ja härveliä syntyy mittavasti, mutta yhtä tärkeää kuin varjella suurta ideaa, on tuhota kaikki siihen liittyvä, poistettavaksi haluttava luotettavasti.

Ei kai lääkärikään käytä vanhaa takkiaan vapaa-aikana. Vaikka olisi se ihan kiva maalaushommissa isojen taskujen ja suojaavuutensa vuoksi.

Mitä tulee kaikkeen poisheitettävään logolliseen tai muuten tunnistettavaan yrityksen materiaan, niin ottaisin tiukan linjan. Ota käyttöön sama tapa kuin tietyissä ammateissa (palomies, poliisi, puolustusvoimat). Siellä poistuvat vaatteet, kypärät ja kengät tuhotaan aina aukottomasti. Noissa piireissä motiivit ovat totta kai astetta vakavammat, mutta pidän silti suositusta hyvänä ohjenuorana yrityksen maineen ja pääoman varjelemiseksi.

 Karel Nieminen, asiakkuusjohtaja, Encore Palvelut